Kirjoitan kunhan kerkiän

UskoToivoRakkaus-foorumin sulkeuduttua olen tietoisesti pyrkinyt pitämään itseni poissa kaikilta keskustelufoorumeilta. No sehän nyt ei ole aivan onnistunut, mutta olen onnistunut pidättäytymään julkisesta kirjoittamisesta. Keskustelujen lukemisessakin on ihan tarpeeksi.

Tämä blogi on tietysti ollut retuperällä jo pitkään. Jonkinasteinen riittämättömyyden tunne tulee kun lueskelee enemmän luettuja blogeja. Viimeaikaiset kirjoitukseni eivät ole olleet mitään ehdottomia ässiä. Se johtuu osittain siitä, että päässäni surraa niin monta erilaista aihetta, että on jo hankala ottaa otetta mistään. Kaikesta tuskin saan aikaiseksi kirjoittaa, mutta surinan vaimentamiseksi joutunen jotakin kuitenkin naputtelemaan tässä vielä joskus. Ehkä pitäisi myös kiinnittää huomiota blogin ulkonäköön.

Tällä blogillahan on oikeastaan kaksi tarkoitusta.

1) Selventää uskonasioita itselleni. Kirjoittaminen selkeyttää ajatteluprosessia. Lopputulos voi olla koulimaton ja raaka, joskus virheellinen (joissakin tapauksissa ns. "harhaoppinen"), mutta ainakin se heijastalee sitä minkä oikeaksi koen. En käytännössä oikolue tai "toimita" näitä tekstejä, vaan kirjoitan mitä mieleen tulee.

2) Muistuttaa samantyyppisistä asioita kelaaville, että täällä ollaan. Uskovaisilla on paha tapa juntata ajatusmaailmat yhteneväisiksi, mikä aiheuttaa orpouden tunnetta niille, joiden ajatukset ja usko eivät mahdukkaan muottiin. Tämä ongelma kohtaa niin uskovaisia kuin ei-uskovaisiakin. Vaikka olisin muine "teologioineni" kuinka väärässä, niin tärkeimmäksi asiaksi koen liehuttaa lippua sen puolesta, että tähän "kristinuskoksi" kutsuttiin salaseuraan mahtuu äärettömän paljon erilaisia näkemyksiä. Jumala ei sulje Valtakunnan ovea.

Aika kivoja kristillisiä blogeja Suomestakin nykyään löytyy, mutta aukkoja on edelleen. Esimerkiksi Kotimaa24 on mainio portaali, mutta sieltäkin jotain tuntuu puuttuvan vaikka papit ja muuten fiksut ihmiset kirjoittelevat joskus viisaita - joskus ei niin kauhean viisaita. Minä näen kristinuskossa jotain sellaista mikä on ehkäpä niin radikaalia, että sitä on liki mahdoton pukea sanoiksi. Siksi pitää pilkkoa ajatuksia ja kirjoittaa asioista edes "sinnepäin".

Olen meinaan viime aikoina tutkinut erityisen paljon pasifismia ja suhdetta politiikkaan kristillisestä näkövinkkelistä. Vaikka kyseessä on vain yksi kristinuskon osa-alue, sitä kautta avautuu melkoinen nivaska teologiaa ja radikalismia, joka valtavirran uskonnollisuudesta on uupunut oikeastaan aina. Aihepiiristä löytyy jonkin verran kirjoituksia Suomeksi, mutta ne ovat joko hengästyttävän akateemisia ja super-älyllisiä tai jättävät huomiotta joitakin ihan perusasioita. Tämän havainnon olen tehnyt sekä etsimällä ihan nettisivuja, blogeja ja foorumikirjoituksia. Siksi olen ajatellut paikata aukon. Lähinnä kai siksi, että vaimokulta saisi lukea mitä se ukko kelailee ja lueskelee. :)